Kevät

Syksyllä keräsin kaikki suruni ja hautasin ne puutarhaani.
Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihkimään maan,
puutarhassani kasvoi kauniita kukkia,
erilaisia kuin kaikki muut.

Ja naapurini tulivat katsomaan niitä ja sanoivat kaikki minulle:
"Kun syksy jälleen tulee,
etkö antaisi meille näiden kukkien siemeniä
saadaksemme niitä omiin puutarhoihimme"?

-Kahlil Gibran -

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:12386 kpl

Blogin arkisto

35838_1532053740173_1199641338_31565393_6023720_n.jpg 

 

Olen Harri Eerikäinen, Helsingissä 17.1.1964 syntynyt mies.

Olen tehnyt vaihtelevia töitä tynnyritehtaalta teurastamoon 16-vuotiaasta lähtien. Koulutukseltani olen diakoni, ja olen toiminut vuodesta 1989 alkaen erilaisissa sosiaalipuolen tehtävissä työhön, työllistymiseen, kuntoutumiseen ja näihin liittyvien kysymysten kentässä. Ajalla 1.12.1990 - 28.4.2011 olen ollut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa. Nykyisin työskentelen Kriminaalihuollon tukisäätiöllä.

Elämääni on mahtunut paljon niin iloa, valoa ja rakkautta, kuin myös surua, pimeyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen usein kirjoittamalla halunnut ymmärtää mennyttä elämääni oppiakseni ja kasvaakseni siitä, ja usein tarve tähän on ollut suurin silloin kun ilon ja valon määrä on ollut pienin. ”Jolla onni on, se onnen kätkeköön” kehottaa vanha sananlasku, ja vaikken sitä ole mitenkään erityisesti pyrkinyt noudattamaan, niin näin vain näyttää käyneen enemmän tai vähemmän silloin, kun olen kirjoittanut itselleni kovin henkilökohtaisista asioista. Erityisesti tämä pätee "Stooriini", joka tänä päivänä tulee kirjoitettua ja kerrottua melko eri asenteella kuin täälläkin aiemmin luettavissa ollut, syystäkin arvosteltu versio. Tätä älköön otettako puolusteluna, sillä en kaipaa lukijoilta myötätuntoa tai hyväksyntää, olen sinut menneisyyteni kanssa, elän mielekästä nykyhetkeä enkä toivo kovinkaan monia asioita tulevaisuudelta. Ne liittyvät omaan toipumiseeni ja kasvuuni, perheeseeni, vertaistyöhön ja siihen, mitä aamulla näen peiliin katsoessani.

Vaikka työalani kysymykset ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat minua aivan aidostikin, tunnistan vaikuttiminani molempien käsittelyyn olleen myös henkilökohtaisia, itsekeskeisiä motiiveja. Kun pyyteettömän tekemisen ja palvelun sijaan tulevat kunnianhimo tai kauna, häviää tekemisestä aito ilo, ja elämästä mielenrauha ja tyyneys. Jatkossa tulen käyttämään aikaani ja energiaani kahteen ensinmainittuun vain siinä määrin, kuin osaan sen tehdä oikeista motiiveista ja jälkimmäisiä vaalien.